Etusivu » Väkivallan ehkäisy » Väkivallan ehkäisyn strategiat » Uusiutuvan uhriksi joutumisen ehkäisy

Uusiutuvan uhriksi joutumisen ehkäisy

Väkivallan kohteeksi joutuneella on olennaisesti suurempi todennäköisyys joutua uudelleen väkivallan kohteeksi kuin henkilöllä, joka ei ole joutunut väkivallan uhriksi.

Väkivaltarikoksessa voi olla kysymys paitsi tekijän alttiudesta ja motivoituneisuudesta käyttää väkivaltaa, myös tyypillisesti vuorovaikutuksesta tekijän, uhrin ja mahdollisesti muidenkin paikalla olevien kesken. Se, kehittyykö jokin tilanne väkivaltaiseksi ja millaisiksi sen seuraukset muodostuvat riippuu siten monesta tekijästä.

Euroopan neuvoston suosituksen mukaan toistuvan uhriksi joutumisen ehkäisyn tulisi olla olennainen elementti kaikissa uhrin tukemisen ja rikoksentorjunnan strategioissa. Uudelleen uhriksi joutumista ehkäisee tehokas ennalta estävä työ, jota rikoksentorjunnallisen tiedon mukaan tulisikin kohdentaa uhriin ja hänen tilanteeseensa jo pian tapahtuneen rikoksen jälkeen.

Väkivallan uhriksi joutumisen ehkäisemiseksi tarvitaan lainsäädännön toimia, koulutusta, kattavaa palveluverkostoa ja yhteistyörakenteiden kehittämistä. Suomessa poliisi on sisällyttänyt toimintaansa ohjeistusta aiheesta, mutta myös muiden kuin poliisin tulee toimia uusiutuvan uhriutumisen ehkäisemiseksi.

Uudelleen uhriksi joutumisen lukumääristä on vaikea saada täsmällistä tietoa. Kansallisen uhritutkimuksen mukaan väkivaltaa kokeneista noin puolet on joutunut vuoden aikana vain kerran väkivallan kohteeksi. Yksi sadasta suomalaisesta joutuu 10 kertaa tai useammin väkivaltatilanteeseen vuoden aikana. Väkivaltatilanteet kasautuvat, sillä kaikista väkivaltatapahtumista noin kaksi kolmasosaa kohdistuu tähän pieneen osaan väestöä.Nuoret ja naimattomat ovat yliedustettuina toistuvasti väkivaltaa kokeneiden keskuudessa. Tämä heijastanee mm. nuorille aikuisille ominaisia vapaa-ajan vieton tapoja.

Sivun alkuun


Tutkimusten mukaan läheisväkivallan uhriksi joutuneella on selkeästi kohonnut riski joutua uudelleen uhriksi. Tutkimukset ovat myös osoittaneet, että lapsuudessaan väkivaltaa kokeneet tai sille altistuneet ovat aikuisina muita alttiimpia joutumaan parisuhdeväkivallan uhreiksi. Kyse ei yleensä ole ohimenevästä tapahtumasta, vaan pitkäaikaisesta prosessista, jossa väkivallan muodot ovat vaihtelevina yhdistelminä läsnä.

Lähisuhdeväkivaltaan liittyvien alistussuhteiden sekä häpeän ja salailun vuoksi uhri ei usein itse kykene tai halua saattaa asiaa viranomaisten tietoon. Pelko joutua uudelleen rikoksen uhriksi voi estää uhria hakeutumasta tukipalvelujen piiriin ja toteuttamasta oikeuksiaan rikosoikeudellisin keinoin. Viranomaisten rooli auttamisprosessissa on tärkeä, jotta pystyttäisiin tunnistamaan väkivalta ja sen riskitekijät sekä varmistetaan varhainen puuttuminen niihin.

Väkivallan tekijöiden tai uhrien auttamiseksi tai tekijöihin kohdistuvien seuraamusten kanssa toimivien viranomaisten tulee kiinnittää erityistä huomiota siihen, kuinka väkivallan uusiutuminen ehkäistään. Tämän vuoksi viranomaisilla ja ammattiauttajilla tulee olla riittävästi tietoa väkivallasta ja sen seurauksista. Viranomaisilla tulee olla selkeät toimintatavat ja työtä tulee tehdä yhteistyössä muiden viranomaisten kanssa. Viranomaisilta edellytetään aktiivista otetta väkivallan tunnistamiseksi ja siitä keskustelemiseksi, sillä asian käsittely ja puuttuminen eivät saa jäädä uhrin aloitteen varaan. Asiaan puuttumista ei saa lykätä siihen asti, että väkivalta pahenee.

 
Julkaistu 7.8.2014