Etusivu » Väkivallan ehkäisy » Väkivallan vähentämiskeinoja » Henkirikosten ja vakavan väkivallan ehkäisy

Henkirikosten ja vakavan väkivallan ehkäisy

Henkirikosten pääosa liittyy keski-ikäisten työelämän ulkopuolella olevien miesten keskinäiseen alkoholinkäyttöön. Vuosina 2002–2008 70 %:ssa aikuisten välisiä henkirikoksia kaikki osapuolet olivat rikoshetkellä humalassa, 85 %:ssa rikoksia ainakin yksi osapuolista oli humalassa.

Henkirikollisuuden vuotuinen taso oli vakaa 1970-luvun alusta 1990- luvun jälkipuoliskolle (noin 3 rikosta 100 000 asukasta kohti), kuluvalla vuosikymmenellä taso on ollut selvässä laskussa, joskin vuotuiset vaihtelut ovat olleet suuria. Henkirikollisuuden taso on Suomessa Euroopan unionin kuudenneksi korkein ja keskimääräistä korkeampi myös kaikki Euroopan maat huomioiden. Rikollisuustason korkeus selittyy suurelta osin keski-ikäisten työttömien miesalkoholistien poikkeuksellisen korkealla rikollisuustasolla. Muiden sosioekonomisten ryhmien henkirikollisuus ei Suomessa tasoltaan eroa muiden läntisen Euroopan maiden tilanteesta.

Henkirikollisuutemme yleisin uhri onkin tuttavan tai ystävän surmaama mies (44 % uhreista). Seuraavaksi yleisimmät uhrit ovat parisuhdekumppanin surmaama nainen (19 %) ja uhrille ennalta tuntemattoman henkilön surmaama mies (11 %).

Vuosina 2002–2007 henkirikoksiin syyllistyneistä miehistä 55 % oli tuomittu tuomioistuimessa henki- tai pahoinpitelyrikoksesta viimeisten kymmenen vuoden aikana ainakin kerran, 36 % oli ollut aikaisemmin vankilassa. Vankilassa toteutettuihin väkivallattomuuteen tähtääviin ohjelmiin ja päihdeohjelmiin tuleekin panostaa.

Väkivallan välineet vaikuttavat väkivallan tappavuuteen.

Lähietäisyydeltä ammuttu kertalaukaus on yleensä poikkeuksellisen kohtalokas verrattuna esimerkiksi puukoniskuun. Ampuma-aseiden saatavuutta rajoittavilla toimilla on henkirikoksia ehkäisevä vaikutus. Aselupien hakuprosessissa on tärkeää kyetä selvittämään muun muassa luvan hakijan aiempi rikollisuus ja psyykkiset sairaudet sekä muut luvan myöntöperusteisiin vaikuttavat tekijät luotettavasti. Lupaedellytysten säilymistä on tarpeen seurata myös luvan myöntämisen jälkeen. Myös aseiden asianmukaista säilytystä on syytä valvoa. Ampuma-aseet eivät kuitenkaan tällä hetkellä ole kovinkaan merkittävä tekoväline suomalaisissa henkirikoksissa. Yleisin henkirikoksissa käytetty väline on keittiöveitsi. Pitkä- ja leveäteräinen keittiöveitsi on aseena tappavampi kuin esimerkiksi lyhytteräinen puukko. Keittiöveitsien muotoilua säätelemällä voitaisiin epäilemättä vaikuttaa myös väkivallan tappavuuteen.

Henkirikoksia pitäisi ehkäistä myös opastamalla ihmisiä suositeltavista toimintatavoista. Parisuhdeväkivaltaa kuulevien naapureiden tulisi hälyttää poliisit; henkirikostutkinnassa käy usein ilmi, että naapurit ovat kuulleet väkivaltatapahtuman, mutta eivät ole siihen reagoineet.


Naisten väkivaltaisten kuolemien vähentäminen

Kansallinen väkivallan vähentämisohjelma korosti erityisesti naisten väkivaltaisten kuolemien vähentämistä. Tappouhkauksiin tulee reagoida ja niistä ilmoittaa poliisille. Parisuhdeväkivaltaa kuulevien naapureiden tulisi hälyttää poliisit. Ihmisiä tulisi opastaa suositeltavista toimintatavoista ja sosiaalista vastuunkantamista korostaa.

Usein henkirikosta on edeltänyt tappouhkaus, johon ei ole reagoitu. Vaikka uhkausten valtaosa ei toteudu, niin eräissä tapauksissa on toisin. Jos uhkauksen esittäjä on alkoholin suurkuluttaja ja väkivaltainen, tappouhkauksella on suuri todennäköisyys toteutua. Ehkäisevä vaikutus voi olla jo sillä, että poliisi osoittaa uhkaajalle olevansa tietoinen uhasta.

Uhatun olisi syytä muuttaa erilleen uhkaajasta turvalliseen paikkaan, hakea lähestymiskieltoa ja viedä lähestymiskieltoprosessi loppuun. Surmatuksi tulemisen riski on suurin tapauksissa, joissa uhattu hakee lähestymiskieltoa, mutta peruuttaa hakemuksen ennen kiellon määräämistä ja palaa uhkaajan luokse.

Poliisiin tulee ryhtyä uhattua suojaaviin toimenpiteisiin ainakin silloin kun uhkauksen esittää henkilö, jolla on tuomio törkeästä rattijuopumuksesta ja jostakin väkivaltarikoksesta. Lähestymiskiellossa olevan ja kiellon hakeneen tapaamiset on kuitenkin havaittu erityisiksi henkirikosten tai muun vakavan väkivallan riskitilanteiksi. Lähestymiskiellon valvontaa tulisikin nykyisestään tehostaa ja kehittää esim. palvelu valvotun tapaamisen järjestämiseksi. Suomessa ei ole käytössä lähestymiskielloissa elektronista valvontaa, josta esim. Ruotsissa on myönteisiä kokemuksia.



 
Julkaistu 22.6.2017