Etusivu » Väkivallan muotoja » Miehiin kohdistuva väkivalta

Miehiin kohdistuva väkivalta

Naisten ja miesten kokeman väkivallan kokonaismäärässä ei ole merkittäviä eroja. Sen sijaan väkivallan piirteet ja muodot vaihtelevat sukupuolen mukaan. Miehet joutuvat naisia useammin esimerkiksi henkirikosten uhriksi.

Suomessa on toteutettu yksi tutkimus, jossa on tarkasteltu erikseen ja erityisesti miehiin kohdistunutta väkivaltaa (Heiskanen ja Ruuskanen 2010). Sen mukaan
suomalaisista miehistä 55 prosenttia on kokenut väkivaltaa tai uhkailua 15 vuotta täytettyään. Fyysistä väkivaltaa on kokenut 49 prosenttia miehistä. 16 % miehistä on kokenut väkivaltaa tai uhkailua viimeisten 12 kuukauden aikana. Osuus eroaa kansallisen uhritutkimuksen tuloksista, joiden raportoima vastaava osuus on 11 % (Sirén ym. 2010, 3). Eron taustalla lienee ainakin osittain se, että tutkimuksissa on käytetty erilaisia kysymyksiä.

Vaikka miesten ja naisten kokeman väkivallan yleisyydessä ei ole kokonaistasolla eroa. (Heiskanen ja Ruuskanen 2010, 16) on eri sukupuolten kohtaamassa väkivallassa eroja piirteiden osalta. Miesten väkivaltakokemukset ovat useimmiten tuntemattomien tekemiä uhkailuja ja fyysistä väkivaltaa kun taas naiset kokevat enemmän seksuaalista väkivaltaa (mt.).

Norjassa (Pape, 2011) on saatu samansuuntaisia tuloksia kuin Suomessa. Norjan tutkimuksessa haastateltiin 2200 iältään 20-25-vuotiasta naista ja miestä heidän lähisuhdeväkivaltakokemuksistaan. Kuusi prosenttia miehistä ja neljä prosenttia naisista kertoi kokeneensa väkivaltaa puolisonsa taholta viimeisen puolen vuoden aikana. Väkivaltaa itse puolisoonsa kohdistaneiden prosenttiosuudet olivat lkäänteisesti lähes identtiset: kaksi prosenttia miehistä ja kuusi prosenttia naisista kertoi olleensa väkivaltainen puolisoaan kohtaan puolen vuoden sisällä.

Tietyt väkivaltatyypit, kuten henkirikollisuus, ovat Suomessa leimallisesti miesten rikollisuutta. Valtaosa henkirikoksista tapahtuu keski-ikäisten, työelämän ulkopuolella olevien miesten välillä teräaseella humalassa. Esimerkiksi vuonna 2003-2007 Suomessa tehdyistä henkirikoksista 46 % oli tällaisia. (Salmi ym. 2009, 2). Vuonna 2009 tehdyistä henkirikoksista vastaava osuus on 44 % (Lehti 2010, 15).

Naisiin verrattuna miesten kokemalle väkivallalle on tyypillistä se, että tekijä on usein uhrille tuntematon. Miesten kokemassa kokonaisväkivallassa tuntemattoman tekijän väkivalta muodostaa 42 % kaikista tapauksista ja on siten yleisin väkivallan tyyppi tekijän mukaan jaoteltuna. Naisten kohdalla tyypillisin väkivallan tekijä on puolestaan entinen puoliso. (Heiskanen ja Ruuskanen 2010, 22.)

Miehet ja naiset kokevat suunnilleen yhtä usein nykyisen kumppanin tekemää väkivaltaa. Miesten entisen kumppanin tekemän väkivallan kohteeksi joutumista koskevat luvut ovat sen sijaan puolet pienempiä kuin naisten. (mt., 16.)

Miehistä 16 % on kokenut vähintään kerran nykyisessä parisuhteessaan kumppaninsa tekemää väkivaltaa tai uhkailua, ja viimeisen vuoden aikana väkivaltaa tai uhkailua kokeneita on 6 %. Fyysisen väkivallan kohteeksi oli nykyisessä parisuhteessaan joutunut 14 prosenttia miehistä, viimeisen vuoden aikana neljä prosenttia. (Heiskanen ja Ruuskanen, 2010.)

Kirjallisuutta


  • Heiskanen, Markku ja Ruuskanen, Elina (2010). Tuhansien iskujen maa . Miesten kokema väkivalta Suomessa. HEUNIn tutkimusraportteja 66, Helsinki.

  • Heiskanen, Markku ja Piispa, Minna (1998). Usko, toivo, hakkaus. Kyselytutkimus miesten naisille tekemästän väkivallasta. Tilastokeskus, Helsinki.

  • Lehti, Martti (2011). Henkirikoskatsaus 2010 . Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen verkkokatsauksia 17/2011, Helsinki.

  • Piispa, Minna - Heiskanen, Markku - Kääriäinen, Juha - Sirén, Reino (2006) . Naisiin kohdistuva väkivalta 2005 . Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen julkaisuja 225 ja Yhdistyneiden Kansakuntien yhteydessä toimiva Euroopan kriminaalipolitiikan instituutti HEUNI. Publication series No. 51. Helsinki.

  • Salmi, Venla - Lehti, Martti - Sirén, Reino - Kivivuori, Janne - Aaltonen, Mikko (2009)Perheväkivalta Suomessa . Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen verkkokatsauksia 12/2009.

 
Julkaistu 28.2.2014