Suomeksi - På svenska

Väkivallan vähentäminen

Väkivallan vähentäminen

Etusivu » Väkivaltarikollisuus

Väkivaltarikollisuus

Henkirikosten määrä Suomessa on korkea verrattuna useimpiin muihin läntisiin maihin. Muun viranomaisten tietoon tulevan väkivaltarikollisuuden määrän kansainvälinen vertailu on hyvin epätarkkaa, koska rikosmääritelmät sekä rikosten ilmitulomekanismit ja kirjaamisjärjestelmät vaihtelevat suuresti. Kansainvälisen rikosuhritutkimuksen mukaan suomalaiset kokevat väkivaltaa suunnilleen yhtä paljon kuin monen muun maan asukkaat.

Miehet tekevät suurimman osan Suomessa aikuisiin miehiin ja naisiin kohdistuvista törkeistä väkivaltarikoksista. Sen sijaan alle kouluikäisiin lapsiin kohdistuvasta väkivallasta huomattava osa on naisten (lasten äitien) tekemää. Miehen surmaaja on yleisimmin ystävä tai tuttava, ja miesten väkivaltarikollisuutta kokonaisuudessaan leimaa syrjäytyneiden ja alkoholisoituneiden miesten keskinäinen väkivalta. Naiset kokevat väkivaltaa useimmin lähisuhteissa: aikuisen naisen surmaaja on yleensä puoliso, entinen puoliso, seurustelukumppani tai oma poika. Lapsiin kohdistuvat henkirikokset ovat yleisimmin lapsen äidin tai isän tekemiä.

Poliisille ilmoitettujen pahoinpitelyrikosten määrä on kasvanut viimeisten kymmenen vuoden aikana. Kasvu on muodostunut pääosin lievistä pahoinpitelyistä. Niin ikään perheväkivaltaan liittyneiden kotihälytysten määrä on kasvanut, ja myös poliisin tietoon tulleet raiskaukset ovat lisääntyneet viime vuosina. Uhritutkimusten mukaan väkivaltaa kokeneiden osuus on kuitenkin viime vuosina pysynyt huomattavan vakaana, jopa hieman laskenut. Joka kymmenes 15 vuotta täyttänyt suomalainen joutuu vuosittain uhkailujen tai väkivallan kohteeksi.

Eroa poliisitilaston ja uhritutkimustulosten välillä selittää se, että erityisesti lievempien pahoinpitelyrikosten ilmoitus- ja ilmituloaste on noussut merkittävästi viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana. Osin eron taustalla on myös se, että uhritutkimuksilla ei tavoiteta väestöryhmiä, joissa sekä riski joutua väkivallan uhriksi että syyllistyä väkivaltaan on suurin. Uhritutkimukset kuvaavat lähinnä valtaväestössä tapahtunutta rikollisuuden kehitystä. Poliisitilasto on erityisesti törkeän väkivallan osalta sosiaalisesti neutraalimpaa ja kuvaa paremmin koko väestössä, myös marginaaliryhmissä, tapahtuneita rikollisuuden muutoksia.

Poliisitilaston ongelmana on kuitenkin piiloon jäävän rikollisuuden suuri osuus. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen arvion mukaan kaikesta pahoinpitelyrikollisuudesta vain noin 7 % tulee poliisin tietoon. Piiloon jäävän rikollisuuden osuus on erityisen suuri lapsiin ja vanhuksiin kohdistuvissa väkivaltarikoksissa ja perheväkivallassa yleensä. Se on erittäin suuri myös seksuaalirikoksissa. Törkeimmästä väkivallasta, jossa uhrille on aiheutettu vakavia, sairaalahoitoa vaativia vammoja, poliisin tietoon tulee pääosa ja henkirikoksista yli 95 %.

 
Julkaistu 1.10.2016